sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Olen kissa Kirjavahäntä


Hennan piirustus: Kissa Kirjavahäntä.

Olen kissa Kirjavahäntä.
Olen pitkäturkki ja 
vähänläntä.
Mua aina yksin naurattaa.
On huisin mukavaa!

Miau-miau!
Minä lähimetsissä 
samoilen ja
polkuja omia etsien
löydän saaliin
uuden ja herkullisen!
Miau-miau!
Minä metsissä vaeltelen...

- Aili Nupponen -

12 kommenttia:

  1. Kiva kirjavahäntäinen kissa ja veikeä runo! Positiivinen postaus.

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä, Anja-Regina.<3

    Mukavaa päivän jatkoa sinulle ja läheisillesi.<3

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjavahäntäinen kissa ja mainio runo:)

    VastaaPoista
  4. tämä on ihan oikea kissa.. kivaa..kurnau ja miau

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikea, siis leikisti;DD

      Miauu-miauuu;))

      Poista
  5. Ovela katse kissalla. Mitä kaikkea sieltä metsästä löytyykään. Kiva on kisulin samoilla metsikössä.
    Kiitos kivasta runosta ja Hennan tekemästä piirustuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat ovelia ja kärsivällisiä otuksia;))

      Ole hyvä, Eila-ystäväni.<333

      Poista
  6. Tuohan on kuin meidän kissa! Yhtä pörröinen ja naurava! Sekin tykkää liikuskella metsässä ja saalistaa, myyriä ja muuta, mutta enpä tiedä syökö se niitä, mutta kiikuttaa kyllä näytille, ja siitä en yhtään tykkää!

    Motkotan sille, että jättää ne rauhaan, kun se ei niitä nälkäänsä jahtaa, vaan käy omlla kupillaan murkionoimassa. Kai se on se vaisto sillä korvien välissä joka sitten teettää kaikenlaista kissamaista jahtaamista.☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne-ystäväni!

      Kissa seuraa tietenkin vaistojaan, kuten muutkin eläimet. Kissa voi tappaa myös saalistamisen ilosta, vaikka se ei syö esim. myyriä ja supihiiriä, se tappaa niitä ja tuo saaliinsa isäntäväkensä luokse saadakseen kiitoksia. 'Kissa kiitellen elävi, kasinpoika kaunistellen', sanotaan. Kyllä kissa tietää ja tuntee, se on viisas eläin;DD

      Poista
  7. Kaunis on Juhannuslaulu!
    On keskikesän aika, juhla juhannuksen,
    taas riemukkaasti linnut livertää.
    Sinessä sireenein näen kaipauksen,
    se sielun syvyyksiini kimmeltää.
    Kukissa omenapuitten valkopunervaisten
    on riemu, onni ihmiselon maisen,
    salattu toive mielen jokaisen.

    Tuon hetken toiveikkaan, tuoksuvan
    nyt sielun syvyyksiini talletan
    voimaksi pahan ajan tulevan:
    Kun elon ajat ankariksi käyvät,
    kun viima vinkuu talven pakkassäässä,
    kun sieluni on pohjaan asti jäässä,
    näen keskikesän hetken ihanan.


    ...........

    Kun sielu on pohjaan asti jäässä!
    Tiedän mitä se on.
    Muistilokeroitten aarteet ovat silloin
    sulattavaa lääkettä.........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne!

      Tuohon tilaan voi ihminen joutua, jäätyä sielunsa pohjaan saakka. Näin on käynyt minulle, ja sinullekin: osanottoni Herne.<3

      No, ne jäät ovat jo kauan sitten sulaneet pois, onneksi: toivottavasti sinultakin, Herne.<333

      Poista

Iloitsen kommentistasi...