tiistai 25. tammikuuta 2011

Ruistähkä, leivän ja elämän vertauskuva

Rautiaisen talo asukkaineen Tikkalassa. Taloa ei enää ole. Kuva: Reino Mannisen arkisto.

Ruistähkä, leivän ja elämän vertauskuva.
Iliman leipee eijjoo elämee.
On vuan sairaus ja kuolema.

Kaikista ajosta on selevitty.
Joskus hyvästi
joskus huonosti
nykypäivään asti.
Se ei kunnoijoita  eikä siunoo
Jumalan viljoo joka pittää
immeiset hengissä.

Ennen kerättiin viljahalameesta
tähkättii. Ne ol arvokkaita
näläntorjunnassa.

Leipä on elämänmerkki.
Seun terveyven lisäks tärkeintä
mikä meilä on.

Runsauvenpulassa eläny immeinen
ei jaksa ymmärtee sitä mitä
näläkä ja puute on.
Se luuloo, jotta marketista suap
rahala ihan mitä hyvvääsä.
Leipeeki on tarjola
kymmennii er sorttiloita.
Sen kun vuan
ottaa hyllystä ja maksaa kassala.

Van silti joka suvussa on entisaikaan
kuoltu näläkään.
Ja jossain päin mualimmoo
kuollaan yhä.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)




4 kommenttia:

  1. Sieluni silmillä voin nähdä noita
    lyhteitä ja muistan, kuinka lapsena
    elopellossa leikimme!

    On nähty kaikenlaisia päiviä,
    niitäkin, kun oli puutetta leivästä.
    Olen lastenlapsille kertonut niistä
    ajoista.

    Nykyisin ei todellakaan ymmärretä, mitä ne päivät ovat olleet, kun on ylitarjontaa kaikilla alueilla.

    Mun Rakas Anna-mummoni siunasi meidät lapset, ohrat, rukiit ja elukat, vaikka pulakausiakin oli, jotenkin sitä vaan selvittiin ja opittiin antamaan arvoa sille vähällekin.

    Iloisena elettiin siinä mitä oli,
    eikä paljouksia kaivattu.

    Maalaiselämä oli todella elämää,
    Ihanaa on, että sen sai elää, ja se on
    täällä maailman myrskyissä pitänyt
    jalat tukevasti maassa, juuret on
    syvällä siellä Etelä-Pohjanmaan mullassa ja maanläheisessä elämässä!:)

    Todella Vaikuttava Runosi, Aili-mummo!

    VastaaPoista
  2. Hei Herne!

    Näin tosiaan on, kuten sanoit. Leipä on meille kaikille nykyään itsestäänselvyys. Kuka tietää ja tuntee ne "entiset hyvät ajat", voi sanoa, ettei ruoka ja leipä kasva itsekseen ja ilman työtä kenenkään pöytään. Leivän kasvattajia ei arvosteta, heitä pilkataan ja halveksitaan...

    Kaikkea ei saa kuitenkaan elämässä ilmaiseksi, vaan jonkun on tehtävä sekin työ. Maanviljelijä on kaikkien armoilla: Luojan, säiden, kuluttajan, poliitikkojen, median ja niin edelleen.

    Onneksi olemme oppineet seisomaan jalat tukevasti maassa, ja kasvaneet juurillamme maahan kiinni<3 Se on hyvä!

    Raskasta mutta rakasta elämä on ollut. Olkaamme siitä kiitollisia, Herne<3

    Kiitokset kommentista!

    VastaaPoista
  3. Olen nyt lukenut riemastuttavia runojasi. Jatkan vielä. :-)

    VastaaPoista
  4. Moi UNELMA!

    Jatka vain: anteeksi etten aikaisemmin huomannut<3

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...