perjantai 22. lokakuuta 2010

Mehtäkissa

Silitän pitkee tuuheeta karvoos,
ketreet ja miun kainalloon käperryt.
Ahne suus pussovvaa miun poskee.
Pehmeilä hampaillas näykit 
minnuu kyynärtaipeesta.

Out kuumaverinen peto jota mie
ruokin ja rakastan.
Sie sängyssä leikit ja keikistelet
käin alla
häntäs pystyyn nostat kun
lipputangon.
out retliininvärinen mehtäkissa,
salamyhkänen ja villi.
Mie naurain antauvun!

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

5 kommenttia:

  1. Hauska runo, niin kissalle ja vain kissalle sopiva ♥

    Mutta on ne ihania, taidan lähteä hakemmaan Moonakissan Jyväskylästä :D

    VastaaPoista
  2. Moi Seijastiina!

    Minusta tämän runon voi lukea ainakin kahdella tavalla, se oli tarkoitukseni<3

    Kiitos kommentistasi Seijastiina<3

    VastaaPoista
  3. Tää on jakson Hänessä soivat torvet sempalot, lopetusruno.

    VastaaPoista
  4. On Oodi Metsäkissalle!

    Meilläkin sellainen on,
    Onni nimeltään, oikein
    paksuposkinen kollikissa,
    itsenäinen hiippailija..:)

    Kun se tuotiin taloon
    katseemme kohtasivat jo
    kynnyksellä, sieltä se
    hiipi syliini, haisteli
    naaman ja kehräsi itsensä
    suoraa syrämmeheni!

    Terveisin Herne

    VastaaPoista
  5. Moi Herne!

    Taijjettaan olla myö molemmat kissafaneja. Miun rakkain kissa ol Shemmeikka, vaikka tässä kuvassa sylissä onnii Misu. Shemeikka kuoli viikko sen perästä, kun Misu tuli meille pojan luota. Shemeikan paperkuvii on melekosesti, van niitä pitäs skannata konneelle, jotta mie suan ne nettiin.

    Terveisii vuan siule ja Onnile!
    Paketti on jo postissa, joka lakkoiloo.

    Kiitokset kommentista Herne, ja hyvvee pyhhee siule ja sille Onnile<3

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...