keskiviikko 1. syyskuuta 2010

- Päivee talloon!

- Päivee talloon!
Myö tultiin tuas kahtommaan teitä.

- Voi, hyvä emäntä
kaho sie miten kauniita
kästöitä meilä on!
Kuule hyvä emäntä
onha myö tehty
kauppoja ennennii.
Osta sie miulta tää hieno pitsiliina.
Kuule, sie suat sen halavala.
Katohan kun miun miehen yks sukulainen
virkkovvaa niitä.
Näin halapoja liinoja
sie et niä
joka päivä ies unissas!

- Kuule sie emäntä
ei tää maksa ku sataviiskymmentä euroo.
Sehän on siule iha pikkujuttu.
Ehän mie paljoo pyyvvä.

- Kuule, levitettään se tuohon
kammarin pöyväle.
Eikös se oukkii kaunis?
Katohas sie, tää on
merseroituu puuvillalankoo.
Se ei muutu pesussakkaa mikskää.

- Voi, voi rakas emäntä
osta nyt kun suat tään niin halavala.
Muutes sie varmasti kavut.
Mie en varmasti petä.

- Uskot sie?

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

4 kommenttia:

  1. Ennen oli niitä pitsin virkkaajia,
    ja kyllä taisi olla h y v ä t pitsit,
    Mummu niitä joskus osteli
    ja neuloi tyynyliinoihin ja
    alushameisiin!

    Muistanpa
    pitsireunaiset Mummun alushousutkin,
    taisi olla kesäpöksyt....

    VastaaPoista
  2. On kuin pujahtaisi toiseen
    maailmaan, kun täällä saa lukea näitä
    Sinun Runojasi, Aili-mummo.

    Kuin tuulahdus menneiltä vuosilta,
    keskeltä elämän ihanaa arkea, kun
    sai olla kaikesta osallisena ja
    elää siinä, niin tuttua se on!

    Vaikka eri paikoissa, kuitenkin
    lämpöisen lähellä!

    VastaaPoista
  3. Herne!

    Sinä taidat olla lähes ainoa ihminen, joka kehtaa kommentoida näitä runojani. Kiitos siitä!

    Menneisyydestähän nämä runot kertovat ja minun elämästäni. Tämänkin runon pohjana on todellinen tilanne. Ostin virkkuutöitä romaaninaisilta, useita kertoja, ja hienoja töitä ne olivatkin. Oli pitsiliinoja ja parisängynpeittoja ja muuta vastaavaa. Sen kauniin pitsiliinan, josta tässä kerrotaan, lahjoitin miniälleni. Loput työt lahjoitan sitten pojan lapsille, kun he ovat hiukan suurempia.

    Kauniit käsityöt ovat heikkouteni, en voi niitä vastustaa. Itse en ole kaksinen käsityöntekijä, ja siksi olen ostanut niitä. Ennen ei ollut aikaakaan, kun piti lukea paljon ja harrastaa erilaisia yhdistyksiä, kerhoja ja lautakuntia.

    Olen oikein otettu ja iloinen jos pidät näistä runontekeleistäni Herne. Maalaisemännän työ oli varmaan hyvin samanlaista eri puolilla Suomea, ainakin silloin kun olin vielä työelämässä mukana.

    Oikein hyvää elämää sinulle ja kaunista syksyä<3

    VastaaPoista
  4. Herne!

    Minulla ei ole ollut koskaan pitsireunaisia vanhan ajan alushousuja eli pöksyjä. Olen sellaisia kyllä nähnyt. Niissä oli melko pitkät lahkeet, tuohon polven yläpuolelle asti.

    Pitsilakanat ja tyynyliinat kuuluivat ennen jokaisen morsiamen kapioihin. Ja ne pitsit olisi pitäneet olla itsevirkatut---. Käsityötaito oli entisaikaan välttämätön naiselle <3

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...