sunnuntai 1. elokuuta 2010

Sankarivainajille

Yli puolen vuosisadan takaa kuulen
teidän äänenne
isät, veljet, pojat, aviomiehet.
Kuulen teidän äänenne
kaksoisveljet Erkki ja Sakari, jotka
kaaduitte samasta kranaatista
Itä-Karjalassa marraskuussa 1941.
Ja sinun naapurin Mikko:
jäi morsiamesi ikuiseen ikävään.
Tai jäi talo ilman isäntää
tupa täynnä sotaorpoja,
jäi vaimo ilman puolisoa,
jäi nuorenmiehen elämä elämättä.
Jäi toisille tulevaisuus ja toivo.

Puolusta tätä maata, te sanotte.
Puolusta hamaan kuolemaan asti!
Sankarihautoja ei olisi perustettu
ilman teitä. Ilman teitä
isänmaa olisi tuhottu,
vapautemme viety ja tuhottu.
Me olisimme tuomitut ilman teitä.

Teidän uhrinne, sankarivainajat,
pelasti jälkeen tulevien elämän.
Verellä tämä maa on lunastettu.
Periksi antamattomuudella ja
sitkeällä työllä. Taistelutahdolla.
Verellä tämä maa on lunastettu
elämälle, uusille sukupolville.

Levätkää rauhassa, te sankarit,
levätkää ikuisesti siunattuina!
Joka kevät te heräätte uuteen elämään:
lintujen liverrykseen
silmujen räjähtäessä auki. Tuulen
lempeään soittoon puiden oksissa.
Ruohon viettelevään tuoksuun
maan vihertyessä. Vain
maa on ikuinen, ja me olemme
maata, pisara tomua, johon
Luoja on antanut elämän.

Te rakastitte tätä maata, sen
peltoja ja metsiä,
sen vaaroja ja järviä
ehdottomasti elämänne loppuun saakka.

Isänmaan vapaus on teidän
uhrillanne lunastettu.
Tulkoon vapaus, teidän lahjanne,
kaikkien lastenne osaksi.
Vapaus, jota te puolustitte
viimeiseen veripisaraanne asti.
Tämä maa on ikuinen.

Me kiitämme teitä sankarit.
Rauha on teidän verellänne ostettu.
Puhukoot muistomerkit siitä
uhrista, jonka te annoitte.
Nyt ja satojen vuosien kuluttua.
Verellä tämä maa on lunastettu.
Levätkää rauhassa te sankarit.
Levätkää ikuisesti siunattuina.
Teidän muistonne ei koskaan katoa!

Esitetty Tikkalan-Onkamon sankarivainajien muistojuhlassa 30.08.2000
ja kirjoitettu tätä tilaisuutta varten.

Aili Nupponen kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

7 kommenttia:

  1. Tämä on kokoelman Äiti-Maan hellään syliin (2003) päätösruno.

    Vanhin kokoelma Elämänpelto (1991) alkaa blogin vanhimmasta osasta, jonka päätösruno on 21.01.2010
    Voikukkana vauhkona vaellan. Siitä eteenpäin alkaa seuraava kokoelma Hullun lehmän tanssi (1999), ja lopuksi on alussa mainittu kokoelma.
    Tekstejä tähän mennessä 133 kpl.

    VastaaPoista
  2. Vaikuttavaa ja värisyttävää! Ja niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!<3333
      Tämän runon olen sisäistänyt, se oli helppo kirjoittaa...

      Poista
  3. Hyvän runon olet kirjoittanut.
    Kiitollisia saamme olla heille.
    Voi kun ei sotaa enään tulisi milloinkaan ja että sodat loppuisivat muualtakin.
    Rauhaa, rauhaa ja vain rauhaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, nuo viimeiset sanasi: rauhaa, rauhaa ja vain rauhaa, ovat ihmiskunnan toive, kunpa se toteutuisi!<3333

      Poista
  4. Vaikuttava Runo.
    Ja Tosi.
    Monet miehet ja myös
    Naiset! ovat itsenäisyyden
    Sankareita, Itsenäisyyspäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Herne, sanoistasi: me olemme heille paljon velkaa!<3333

      Poista

Iloitsen kommentistasi...