lauantai 28. elokuuta 2010

Seihtemäntoista naista



Seihtemäntoista naista
huulila samallaiset kysymykset
saman sorttiset kokemukset
er vastaukset.

Seihtemäntoista keski-ikästä naista
opettelemassa työntekemisen alakeisoppii,
kumartumassa hualarloissaan lehmän alle
polovirukkoukseen,
nostelemassa taakkoja,
kantelemassa heinee.

Seihtemäntoista nasta
punttisalila reutootumassa
ruumiisa panttivankiloina
punnertamassa
hikkoilemassa
venyttelemässä.

Suatat nähä heijjät mehtäpolula
astumassa kuumissaan
huohottamassa
jumppoomassa
kuuntelemassa viisaihen puhheita
oppimassa toisiltaan elämee.

Sama tarina seihtemällätoista
er tavala kerrottuna.
Saunassa ja uima-altaala
onni on täyvellisintä
tahi naistentanssi-iltana
konjakkilasin iäressä.

Seihtemäntoista toskertomusta
irtikiskottuna elävästä aresta
ystävvyyven ja ymmärryksen
säikehä piäsä piälä.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

torstai 26. elokuuta 2010

Un'


Satoja hienoja naisii mustissaan,
mustii siprakoita käslaukkuja.
Satoja varmoja naisii mustissaan,
tyynii ja levolissii.
Miun laukkun kulunu, arkpäivänen
hävinny, varastettu?
Mies rinnala myötätuntonen.
Yksin istummaan jiän
ja tuumailen---.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

tiistai 24. elokuuta 2010

Rintsikat riekalleina


Ritsikat riekalleina
suluhasen puutteessa.
Kalliit hyötyhetalleet.

Van siehän outtii hyötyelläin
miun kaunis Soma.
Viiskymmentä maitokilloos
sen joka päivä
totteen näyttää.

Se siun kuulusa rakastajas
matkustaa keinosonnin mukana
nestemmäiseen typpeen
soluttautunneena
kerran tahi kaks vuuvvessa.
Ja yheksän kuukauven perästä
putkahtaa mualimmaan
pien pyrri
navettailimoo nuuhkimmaan.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Hiän syöp ja märehtii


Hiän syöp ja märehtii
poikii ja lypsää,
uurastaa päiväsä ja yösä
turvallisesti liekanarun piässä.
Kiltti. Hyväluontonen. Ei potki.
Suvahtoo siemmentee ihtesä
omistajasa iloks.
Ei möryy tasa-arvossuuvvesta.
Rakastaa. Kärsii. Unohtaa ihtesä.
- Miten joku sonni vois himota enempee?

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

torstai 19. elokuuta 2010

Selluliittii reisissä, ryntäissä ja persepuolissa

Kuva: Leo Karppanen omasta pihastaan.
Selluliittii reisissä, ryntäissä ja
persepuolissa. Nännin ympärykset
tummanruunina tulevaisuuvesta raskaana.
Naisnäkökuluma reisiin välistä kahottuna
er mallii kun normaalasennossa.
Elämänpetkuttama viheltää
rovokaattorrii näyttämölle.
Hiän pilikkovvaa roolii jota
ylleisö ellää, huutomerkkii,
elämän kaksospetosta.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Hänet mie hoksasin


 Hänet mie hoksasin
vihreenuamasen naisen
istumassa tuvan penkilä
tuijjottamassa ikkunasta pihale.
Sato märkee lunta
taivaan puoliks jiätynneitä kyynellii
alastoman muan ihola.
Huuhtikuussa.

Ajan Sanomat
ajaton merkki sylissä ahistaa
riissistä toiseen. Pyhät ja pahat kaikki
samala assiila.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Miehen mielestä


Miehen mielestä hiän on meleko
viehättävä nainen,
pelottavan kaunis ja
katehittavan tyhmä.
Mies tarjovvaa suojelluu
petolliselta mualimalta.
Järki on maskuliininen
ominaisuus ja roikkuu
piä sinisenä alaspäin.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

lauantai 14. elokuuta 2010

Tää ikävä on tappava tauti


Tää ikävä on tappava tauti.
Sattoin haluttommiin öihen summa
osottaa paljasta miinusta.
Piäoma mänetetty
turhuuksiin tavottelluun.
Konkurssi väistämätä
eissä hiämöttää.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

torstai 12. elokuuta 2010

Läpihuutojuttu

  
Rietu Kivisestä alakain Ieva on ollu
vappaata riistoo.
Kot'elläin taikka ei, tottelloo
urosta kun narttu.
Kiertopalakinto ellää pimmeyvessä
virskirjoin ja pitsiverhoin takana.
Siks Jumala on aina mies taikka Herra.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Sankarivainajille

Yli puolen vuosisadan takaa kuulen
teidän äänenne
isät, veljet, pojat, aviomiehet.
Kuulen teidän äänenne
kaksoisveljet Erkki ja Sakari, jotka
kaaduitte samasta kranaatista
Itä-Karjalassa marraskuussa 1941.
Ja sinun naapurin Mikko:
jäi morsiamesi ikuiseen ikävään.
Tai jäi talo ilman isäntää
tupa täynnä sotaorpoja,
jäi vaimo ilman puolisoa,
jäi nuorenmiehen elämä elämättä.
Jäi toisille tulevaisuus ja toivo.

Puolusta tätä maata, te sanotte.
Puolusta hamaan kuolemaan asti!
Sankarihautoja ei olisi perustettu
ilman teitä. Ilman teitä
isänmaa olisi tuhottu,
vapautemme viety ja tuhottu.
Me olisimme tuomitut ilman teitä.

Teidän uhrinne, sankarivainajat,
pelasti jälkeen tulevien elämän.
Verellä tämä maa on lunastettu.
Periksi antamattomuudella ja
sitkeällä työllä. Taistelutahdolla.
Verellä tämä maa on lunastettu
elämälle, uusille sukupolville.

Levätkää rauhassa, te sankarit,
levätkää ikuisesti siunattuina!
Joka kevät te heräätte uuteen elämään:
lintujen liverrykseen
silmujen räjähtäessä auki. Tuulen
lempeään soittoon puiden oksissa.
Ruohon viettelevään tuoksuun
maan vihertyessä. Vain
maa on ikuinen, ja me olemme
maata, pisara tomua, johon
Luoja on antanut elämän.

Te rakastitte tätä maata, sen
peltoja ja metsiä,
sen vaaroja ja järviä
ehdottomasti elämänne loppuun saakka.

Isänmaan vapaus on teidän
uhrillanne lunastettu.
Tulkoon vapaus, teidän lahjanne,
kaikkien lastenne osaksi.
Vapaus, jota te puolustitte
viimeiseen veripisaraanne asti.
Tämä maa on ikuinen.

Me kiitämme teitä sankarit.
Rauha on teidän verellänne ostettu.
Puhukoot muistomerkit siitä
uhrista, jonka te annoitte.
Nyt ja satojen vuosien kuluttua.
Verellä tämä maa on lunastettu.
Levätkää rauhassa te sankarit.
Levätkää ikuisesti siunattuina.
Teidän muistonne ei koskaan katoa!

Esitetty Tikkalan-Onkamon sankarivainajien muistojuhlassa 30.08.2000
ja kirjoitettu tätä tilaisuutta varten.

Aili Nupponen kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)