tiistai 22. kesäkuuta 2010

Taas lailla parhaan tarhurin


 
Taiteilija Leo Karppasen ruusupenkki Kiteen Heinonniemellä.

Taas lailla parhaan tarhurin
mä kukkapenkin rakensin.
Piti orvokkeja mun istuttaa.
Kas, ainahan lahjaksi taimia saa.
On siinä tainta niin monenmoista.
Vaan, kas, kun jotkin on lajia toista -
no niin - ehkä jotakin hienompaa,
mutta pianhan siitä selvän saa---.

Ne kasvaa, kasvaa ja rehottaa,
ne pian koko penkin valloittaa!
Ne mitä lajia oikein on?
Sitä ennen on sanoa mahdoton,
kun ne kukkivat vihdoin ihanasti.
Vaan pettynyt, pettynyt kauheasti
jo totisesti nyt olenkin:
minä rikkaruohoja kasvatin!

Niitä luulinkin, höhlä, jalommiksi,
en uskonut villeiksi, haiseviksi,
typeriksi päivänkakkaroiksi
vaan hienoiksi orvokeiksi noiksi.
Ne irti revin ja viskasin
pois verta vuotavin sydämin!
Ei, totisesti ei, päivänkakkarasta
ole orvokkipenkin valtiaaksi!

Taas lailla parhaan tarhurin
minä kukkapenkin rakensin---.
Nyt neilikka siellä rehottaa,
ne orvokkeja taas ahdistaa---.

Veit lailla päivänkakkaran
sä sydämein tarhasta parhaimman
tilan kaiken toiselle annetun,
mikä koskaan, koskaan ei ollut sun! (1985)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

4 kommenttia:

  1. Elämänviisauden sanoja,
    jaetuissa ajatuksissa
    täälläkin, kun hiljaisiin
    miettteisiin vaipuu...
    muistuu.

    VastaaPoista
  2. Ihminen voi aina erehtyä, mutta niistä oppii---.

    Hiljaisuus on hyvä opastaja, se tuo ajatukset esiin. Jaettu ilo on moninkertainen ilo, mutta onko jaettu suru keveämpi kantaa?

    VastaaPoista
  3. Aili-mummo

    Eipä taida jaettu suru
    jakamalla keventyä, samaa surua
    se on, mutta jaettuna sen
    jaksaa paremmin kantaa, kun
    tietää, että toinen tietää;
    vai olisko se sitten sitä
    keventymistä...kuitenkin?

    VastaaPoista
  4. Minusta puhuminen auttaa surevaa jaksamaan kantamaan surunsa, ihan kuten sanoitkin. Surevalla voi olla vaara kääntyä liiaksi sisään päin, ja lukkiutua suruunsa. Se voi olla terveydelle vaarallista, ja myös itsemurhariski kasvaa. Tuntuu siltä, että olisi helpompi olla kuollut.

    Minusta suru pitää käydä läpi, kaikki ajatukset ja tunteet---. Kun on kohdannut surun ja kuoleman, ei enää pelkää---.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...