torstai 10. kesäkuuta 2010

Särkijärvi


Saapui suvi Suomen maille,
kevätkulta kerkieli,
iloksemme, ihmeeksemme:
kukat kylväen kedoille,
lehdet puihin levitellen,
laululinnut lainaksemme.

Särkijärvi, kaunis järvi,
kovin kirkas ja korea,
tuossa lepää lempeänä,
sinisenä silmäin eessä.
Ihana on ihmetellä,
kaunis, kallis kasvoiltansa.

Paljon on perhettä hänellä,
ympärillä ystäviä
rannoillansa rattoisilla.
Tai on venheitä vesillä,
ajamassa aaltosia,
onkimassa veen kaloja.

Tie lie Kannaksen komea,
komeampi Kostamossa,
maisemiltaan mahtavampi.
Käy ja katso, ystäväni,
sanoinko sanakin liikaa
taikka turhia turisin. (1988)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

3 kommenttia:

  1. Runo on sävelletty, sitä ovat esittäneet Tohmajärvi-kuoro ja Tikkalan kyläkuoro.

    VastaaPoista
  2. Mikähän siinä on, että
    joka vuosi on kevät ja kesä
    kaunein, mitä koskaan ennen!
    Maisemat ja vedet ovat iki-ihanat!

    Ajattelin, että johtuisko se
    siitä kun ikää kertyy ja katoavaisuus
    on niin lähellä'; vai onko se vaan
    sitä kun valoisa aika koittaa
    pimeän talvikauden jälkeen....

    vai molempia?

    VastaaPoista
  3. Olin runoa kirjoittaessani puolessa välissä viidettä kymmentä; uskoisin että se on kevät, joka saa ihmisen läkähtymään kauneudesta. Näin vanhemmalla iällä ihminen on kiitollinen jokaisesta uudesta keväästä, jonka saa vielä kokea; ymmärrän että tämä kevät ja kesä on suuri lahja itselleni ja läheisilleni.

    Lohduttakoon kesä ja Luojan luonto sinua suuressa surussasi, Herne!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...