tiistai 29. kesäkuuta 2010

Laita mansikki manalle!

Intialaisia lehmiä Galangutessa
Kehuisin minä ketale,
tässä lehmän lerppahännän,
maidon antajan makoisan.

Lypsäjä lyhytnäköinen,
tuo tarkka talonemäntä,
lypsi lehmän liian tyhjäks,
mieliharmiksi havaiten:
Syntyi siitä maitomeri,
voivuori, kermajärvi,
ikäväksi itsellensä,
harmiks herroille hyville,
parahille pappiloille!
Syötti liiaks mansikkia,
joka herui. Jota lypsi
se tuhma talonemäntä
ahneuksissaan ahkerasti.

Älä syötä mansikkia!
Piä lypsikki nälässä
parressansa parkumassa,
itseksensä inumassa.
Tai sie tuhma talonjussi:
Jätä mansikki mahoksi,
tyhjäksi typerä lehmä!

Parempi pienessä pulassa
kuin on ruuas runsahassa:
Oispa varsi vatsakaskin
muodin mukaan muuttununna,
sorjemmaksi soukentunna! (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Laitumella lehmäkarja

Intialainen "lehmänlaidun". Kuva AN.
Laitumella lehmäkarja
iltalypsyä odottamassa.
Kaiholla ajattelen monia asioita.

Kesä, lyhyt ja kiireinen,
toisinaan hermostuttava,
asia, josta ei ehdi nauttia.
Se livahtaa hetkessä ohitse
jättäen jälkeensä hädin tuskin
muiston:
Oliko poutaa vai sadetta,
tuliko heikko vai hyvä rehusato.
Miten selvitä kunnialla
ensi talven yli
karjan kanssa ja muuten-.

Pihakeinuun istahdan joskus
illalla iltalypsyn jälkeen.
Savusaunan lämmintämme kerran tai
pari kesässä.
Idyllinen kulissi hienossa
maalaismaisemassani. (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Taas lailla parhaan tarhurin


 
Taiteilija Leo Karppasen ruusupenkki Kiteen Heinonniemellä.

Taas lailla parhaan tarhurin
mä kukkapenkin rakensin.
Piti orvokkeja mun istuttaa.
Kas, ainahan lahjaksi taimia saa.
On siinä tainta niin monenmoista.
Vaan, kas, kun jotkin on lajia toista -
no niin - ehkä jotakin hienompaa,
mutta pianhan siitä selvän saa---.

Ne kasvaa, kasvaa ja rehottaa,
ne pian koko penkin valloittaa!
Ne mitä lajia oikein on?
Sitä ennen on sanoa mahdoton,
kun ne kukkivat vihdoin ihanasti.
Vaan pettynyt, pettynyt kauheasti
jo totisesti nyt olenkin:
minä rikkaruohoja kasvatin!

Niitä luulinkin, höhlä, jalommiksi,
en uskonut villeiksi, haiseviksi,
typeriksi päivänkakkaroiksi
vaan hienoiksi orvokeiksi noiksi.
Ne irti revin ja viskasin
pois verta vuotavin sydämin!
Ei, totisesti ei, päivänkakkarasta
ole orvokkipenkin valtiaaksi!

Taas lailla parhaan tarhurin
minä kukkapenkin rakensin---.
Nyt neilikka siellä rehottaa,
ne orvokkeja taas ahdistaa---.

Veit lailla päivänkakkaran
sä sydämein tarhasta parhaimman
tilan kaiken toiselle annetun,
mikä koskaan, koskaan ei ollut sun! (1985)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Aavistaen ja aavistamatta

 
Gooa, Galanguten kylä keväällä 1992. Kuva AN.


Onhan niitä ja onhan noita,
aina voi löytää, aina voi löytää,
uusia, uusia maailmoita!
Aavistaen ja aavistamatta
kuljemme kohti,
kuljemme ohi
yhä uusien lakkaamatta. (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Suru


Puunukke arkussa kuvastaa surua. Kuva AN.
Ei tiennyt väki kotona,
ei arvannut kylillä kansa,
kun mä luovuin kullastani,
raukesin rakastetusta.
Itkin iltani iloksi,
päivät surin pääksytysten,
viikot monet vieretysten.

Surren kuljin soita, maita
tahi auhtoja ahoja:
Jo oli suruni suuri,
ikäväni ikipitkä!

Unhotan vielä suruni,
karkotan kaikki haluni,
ikävästä teen iloni! (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Virvaliekki

Jokilaivaesiintyjiä Gooassa 1992. Kuva AN.

Olen liekkinä virvatulen.
Minä kutsun ja houkutan.
Kun kiinni mun saavasi luulet,
minä käsistäs katoan.

Sinä kiusaatko virvatulta?
Toki luulithan, luulithan niin.
Jää sieluusi tuhkaa ja tulta
ja sydämes eksyksiin.

Kun rankaisevas mua luulet,
sinä itseäs kidutatkin.
Minun nauruni korvissas kuulet
yhä särkyvin sydämin.

Et tavoita virvatulta,
joka edessäs läikehtii.
Jää sieluusi tuskaa ja tulta.
Se myrskynä mylvehtii---. (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

torstai 10. kesäkuuta 2010

Särkijärvi


Saapui suvi Suomen maille,
kevätkulta kerkieli,
iloksemme, ihmeeksemme:
kukat kylväen kedoille,
lehdet puihin levitellen,
laululinnut lainaksemme.

Särkijärvi, kaunis järvi,
kovin kirkas ja korea,
tuossa lepää lempeänä,
sinisenä silmäin eessä.
Ihana on ihmetellä,
kaunis, kallis kasvoiltansa.

Paljon on perhettä hänellä,
ympärillä ystäviä
rannoillansa rattoisilla.
Tai on venheitä vesillä,
ajamassa aaltosia,
onkimassa veen kaloja.

Tie lie Kannaksen komea,
komeampi Kostamossa,
maisemiltaan mahtavampi.
Käy ja katso, ystäväni,
sanoinko sanakin liikaa
taikka turhia turisin. (1988)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Tien varressa, tien varressa


Tien varressa, tien varressa
on suuri kukkamaa.
On kakkarat, on matarat,
myös kissankellot upeat
ne siellä kukoistaa.

Ja perhoset, ja perhoset
ne siellä kisailee.
Niin koreat, niin koreat.
Ne auringosta nauttivat
ja mettä kokoilee.

Tien reunassa, tien penkassa
on suuri kukkamaa.
Nyt pikkupuron varrella
on mesiheinät tuoksuvat
ja punamansikat. (2002)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Juhannuslaulu


On keskikesän aika, juhla juhannuksen,
taas riemukkaasti linnut livertää.
Sinessä sireenein näen kaipauksen,
se sielun syvyyksiini kimmeltää.
Kukissa omenapuitten valkopunervaisten
on riemu, onni ihmiselon maisen,
salattu toive mielen jokaisen.

Tuon hetken toiveikkaan, tuoksuvan
nyt sielun syvyyksiini talletan
voimaksi pahan ajan tulevan:
Kun elon ajat ankariksi käyvät,
kun viima vinkuu talven pakkassäässä,
kun sieluni on pohjaan asti jäässä,
näen keskikesän hetken ihanan. (1987)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Rakkauslaulu


 On toivoa, on odotusta
ja onnentäyteistä kaipausta.
On yö, ja silloin nukutaan.
Me huomenna - viimein - tavataan!
Näen silmäsi maailman kauneimmat
ja niistä leiskuvat veitikat
ja kasvosi rakkaat, ihanat,
ne vihdoin, viimein nähdä saan.
Taas jälleen tavataan.

Nyt yö jo on.
Nyt tahtoisin sinusta nähdä unta.
Niin kaunista kaikki on!
On aika pitkä ja loputon
kun armastansa odottaa,
sitä, milloinka kasvonsa nähdä saa.
Äänensä kuulla rakkahan.
Tätä kiihkeästi odotan.
Minä sinua rakastan! (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)