torstai 20. toukokuuta 2010

Ylistyslaulu elämälle


Jokiristeily Gooassa 1992. AN.
 On ihanan seesteistä, vapauttavaa,
kun pettymyksensä unohtaa saa,
pois huuhdella eiliset murheet.
On toivoa uuteen ja ihmeelliseen.
On tahtoa työhön ja vapauteen
pois katkoa, kiskoa kahleet
jo pitkään minua vanginneet.
Ne tahdon, tahdon unohtaa ja
Elämä, sinua rakastaa!

On tuskaa ja työtä elomme tämä,
sitä jaksa ei aina ymmärtää.
Se sitoo, pilkkaa ja piinaa.
En aina usko huomiseen,
en hyvyyteen, en oikeuteen.
Mikä ihme se ihmistä riivaa?
On vapaus ihmisen itsessään
tehdä mitä on omassa mielessään
ja unensa urheimmat toteuttaa.
Taas uskoa, toivoa saa! (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

6 kommenttia:

  1. Ihana ylistys laulu,taas uskoa,toivoa saa.Hyvää viikon loppua Aili-Mummo:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ritva!<333
      Anteeksi, että huomasin vasta nyt...:)

      Poista
  2. Kaunis ja puhutteleva runo! Kiitos, Aili-mummo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, ole hyvä!<3
      Kiitos itsellesi, hyvää viikonloppua sinulle!<3333

      Poista
  3. Kaunis ja niin elämänmakuinen runo. Runosi kumpuaa syvältä elämän kiemuroista, niin todenmakuisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niitä vanhoja riimirunoja, joita ei taideta arvostaa...:)
      Kiitos Mummeli, ja oikein leppoisaa viikonloppua sinulle!<3333

      Poista

Iloitsen kommentistasi...