keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Operetti nimeltä Rauhankyyhky

 
Kuva Leila Hurmalainen
 Ja paskanmarjat.
Tämän operetin sinä varmaan haluaisit kuulla.
se oli Brahmsia tai Mozartia. Joku taiteilija kuitenkin
joka sen lurituksen sävelsi. Pari kimeä-äänistä sopraanoa
kiljui kurkku suorana. Ja Caruso lauloi Jennistä,
josta hän haaveili. Ja taas soi viulu.
Sen soittaja lensi kohti uneksivaa kuuta.

Työläiset ja taiteilijat, liimautukaa yhteen sekä
pajatsot ja rahakoneet. Paksut sikarit hampaissa
rahamaailman miehillä.
Sikariporras maalaa rauhankyyhkyjä Eiffeltornissa.
Heil, Hitler, puhu paskaa.
Taas alkoivat pommitukset. Sotilaskypärä päässä
rauhankyyhkyillä. Sota oli muka loppunut.

Pojat tappelevat muruista. Kerjäläisellä on nälkä
vaikka hän soittaa viulua. Ja kuningas veisasi:
God save the King! Sota oli muka loppunut.

Sitten matkustettiin Skotlantiin. Bobby käveli kadulla
kädet selän takana ja
Bobbylla oli päässään pulun paskaa.
Sikariporras maalaa rauhankyyhkyjä Eiffeltornissa.

Oli viulukin seinällä ja kubistinen taulu jota
rakastaja esitti. Kuului olevan ihan Picasso
mies makuulla munasillaan.
Akka pakeni.Rakastaja parkui sydäntä särkevästi.

Picasso piti esityksen ateljeessaan: Tosi loistava kokoelma!
Runsasraamiset taulut ja naiset. Ja taas soi viulu.

Picasso sai kyllikseen Lontoosta. Hän halusi rakkaaseen Pariisiin.
Siellä tanssivat can-can tytöt.
Ja suomalainen Sirkka lauloi. Ei muistanut kaimaansa.
Picassoa janotti. Hän kävi
ostamassa pullon shampanjaa ja skoolasi
Sirkan kanssa. Ja Sirkan tissit tanssivat balettia.

AN kokoelmassa Hullun lehmän tanssi (1999)

1 kommentti:

  1. Tämä on kokoelman Hullun lehmän tanssi päätösruno, vähän hullu ja ivallinen, mutta myös sarkastisen osuva. Muutamia kertoja olen myös esittänyt sen, vaikka kanttia se vaatii...

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...