maanantai 1. maaliskuuta 2010

Uni syö lapsia ahnain silmin

Uni syö lapsia ahnain silmin.
Veltot valokuvat haalistuvat päässä.
Huutomerkinvärinen vaate on
ripustettu oksalle kuivumaan.
Sitä ei koskaan riisuta.
Albatrossi kiipeää takaperin puuhun.
Räkättirastas nauraa. Turhan moni
päivä rähmäisiä ajatuksia täynnä.

AN kokoelmassa Hullun lehmän tanssi (1999)

4 kommenttia:

  1. Tämä, edellinen ja vielä seuraavakin runo oli kirjoitettu heti kohta pojan kuoleman jälkeen. Runot olivat samoin kuin unet, sekasortoisia.

    Teretulemas Rea lukijakseni: Nyt on ainakin jo yksi lukija!

    VastaaPoista
  2. Hei Aili-mummo

    Mahtava, sielua koskettava tämäkin runo.

    VastaaPoista
  3. On elämää nähneen ihmisen viisautta
    ja ymmärrystä näissä runoissasi.
    On Surua ja kätkettyä herkkyyttä,
    jonka värin tunnistaa.

    On aikaa, joka on eletty ja elää
    nyt sanoina.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista Rea ja Herne!

    Tämän minkä olen kokenut, en toivoisi ainoallekaan ihmiselle. Olen selvinnyt, mutta mikä onkaan sen hinta? - Elämänilon katoaminen ja persoonallisuuden muutos...

    Mutta jokaisella meillä on oma kohtalomme!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...