tiistai 2. maaliskuuta 2010

Tähdet

Tämän kohtalon tähdet minulle
antoivat. Tulenmusta valo valaisee tietäni.
Vain aika, vain aika, vain aika
voi haavani parantaa ja
unen lempeät laineet
pois tuskasta kuljettaa.
Joka yö sukellan unien ja
muistojen valtamereen.
katson kun sinä maalaat taulua
jossa on mies ilman päätä.
Seisot selkä minuun päin ja
maalaat taulua.

AN kokoelmassa Hullun lehmän tanssi (1999)

4 kommenttia:

  1. Viimeinen runo, joka käsittelee poikani kuolemaa. Tämän jälkeen alkaa uusi jakso nimeltä Noiduttu tanssi.

    Tervetuloa Herne lukijakseni!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tervetulotoivotuksesta,
    Aili-mummolle.


    Uni on Surun ainut lääke,
    sen olen saanut kokea.
    Joskus mietin, parantaako
    aikakaan, kun muistot ja
    kaipaus kuljettavat surua?

    VastaaPoista
  3. Silloin poikani kuoltua minusta tuntui että minun on pakko nukkua, nukkua, nukkua, niin kuin lapseni nukkui ikuista unta. Uskon että uni pelasti minun järkeni uskomaan vielä elämään, vaikka vaikeaa se oli.

    Muita lääkkeitä en sitten käyttänytkään, onneksi.

    Kiitos kommentista Herne!

    VastaaPoista
  4. Vaarinkukka:

    Lämpimästi tervetuloa lukijakseni!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...