keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Olen rukoilijasirkka

Olen rukoilijasirkka.
Piilotan viuluani sängyn alle.
Viritän jousen kuin rukouksen,
kukaan ei kuole turhaan.
Ole ylistetty sinä epätoivon
rukouskirja, alati unohdettu.
Kukaan ei kuole turhaan!

AN kokoelmassa Hullun lehmän tanssi (1999)

3 kommenttia:

  1. Kirjoitin tämän runon poikani kuoltua keväällä 1992.

    VastaaPoista
  2. Voi Aili-mummo,
    Äidin surua ei voi mitata.
    Hiljaa epätoivon rukouskirja
    aukeaa; eikä kukaan
    kuole turhaan!

    VastaaPoista
  3. Näin haluan uskoa, jokaisen kuolemalla on jokin tarkoitus...

    Kiitos Herne kommentista!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...