torstai 21. tammikuuta 2010

Voikukkana vauhkona vaellan

Kuva Leila Hurmalainen

Voikukkana vauhkona vaellan
ärsytän, loistan ja kukoistan.

Kitkerä maitiasnesteeni tää
kielelläsi jo kirveltää!

Vahva juureni raadollinen
syvältä maasta juo voimat sen.

Kun heikot sortuvat elämässään
uhmalla uudelleen nostan pään.

Jos tänään katkaiset kukkani pois
huomenna valmis jo uusi ois.

Pienin haituvin valloitan
ympäristöni avaran!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

1 kommentti:

  1. Tämä on Elämänpellon viimeinen runo sen viimeisessä jaksossa.

    Lukemisen iloa kaikille halukkaille!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...