tiistai 28. joulukuuta 2010

Sammaani lukkoo loihun

 
Saamelainen noita lankeaa loveen. Kuva teoksessa Suomalainen samanismi. A-L Siikala. SKS (1999)
 
Sammaani lukkoo loihun
Astuvansalamessa
mehätysonnee pyytäin,
lankivvaa lovveen
tuonpuolisiin mualimoihin.

Uhroo sammaani
uhroo lihauhri
Tapion väile!
Mielikki antaa siule ja
heimolaisilles
uutta riistoo.

Sammaanin sannaan pittää luottoo.
Uhri on annettava hetkohta
pyynnin jäläkeen.

Mie astuu ykspuiseen ruuheesa ja
salameen.
kallijolle hiän piirtää punavärilä
mehätyskuvasa.
Lepytysuhrin jumalille.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)


torstai 23. joulukuuta 2010

Kampakerraaminen savruukku


Hirvenpiäase, Iäniserantoin vihreeliusketta. Suomen Taide, Varhaiskaudet.

Kampakerraaminen savruukku
käyttötavara.
Tulela kypsen ruoka kun
vielä nykyaikana.
Sirpalleet tarinoivat
immeisen historijjoo.
Hirvenpiäkivkirves
*
Seun hirvee hirvenpiäase
myöhäseltä kivkauvelta.
Kivestä muovattu kulttiesine.
Iänisen rantoin vihreeliusketta.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

lauantai 11. joulukuuta 2010

Neljä vuostuhatta sitten

Teoksen kansi on Tapio Kettusen käsialaa.

Neljä vuostuhatta sitten
kampakerraaminen mehättäjä
usko makiaan ja usko loihtimisseen.
Kalastel järvestä ruokasa.
Keihäilä ja ansola pyyvvysti
mehän viljan. Muata ei viljelly.

Neljätuhatta vuotta
kotkylän historijjoo
kivkirveistä rautakauteen ja
internettilöihen.
Oikeista turkiksista
keinoturkkiloihen ja kännyköihin.

- Miten lienöö ne jälestä tulevat
neljätuhatta vuotta?

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Mie oun rukkoilijasirkka

Kuva: Leila Hurmalainen.
Mie oun rukkoilijasirkka.
Piilotan viuluun sängyn alle.
Viritän jousen kun rukkouksen,
kukkaan ei kuole turhaan!
Ou ylistetty sie epätoivon
rukkouskirja, alati unnoutettu.
Kukkaa ei kuole turhaan!

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)


tiistai 30. marraskuuta 2010

Umpmähkään

Leila Hurmalaisen kansikuva Elämänpelto runokirjaan.

Kirjutan rikollissiin sannoin 
vieraskirjoo, elämän korreutta.
Tää juna männöö
umpmähkään, kyllään
jota ei löyvy katasta. Sillon
aukivvaa portti unniin puutarhaan
kun muistoon lapsuuvesta.
Sielon aina kesä.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)




tiistai 23. marraskuuta 2010

Kun koinsyömä, hajallinen vuate


Kun koinsyömä, hajallinen vuate
tää elämä tempastaan pois.
Jayhtäkkii häntä ei ennee oo.
Hänen tuskasa jiäp
meile elävile kun 
musta aukko
joka ei
valloo kajasta.
Kun nuora
josta henki on
revitty pois.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)




lauantai 13. marraskuuta 2010

Hämäränhuilu soittaa hoppeepajussa

Hämäränhuilu soittaa hoppeepajussa
kehtolauluu.
Nuku hienola hiekkalakanoila.
Tuul suhisoo hiljoo,
sen iän on pyhä.
Siun nimi kivessä miule
rakas, ikkuinen.
Nuku laps, siun äitis valavoo.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)


torstai 11. marraskuuta 2010

Palamusunnuntaina


Sairaalan synnytyshuoneessa
kaikuvat kirkonkellot.
Hoosiannaa! Hoosiannaa!
- Öhöh, hän sano enstöikseen ja
imeskel nyrkkilöitään.
Kolomen vuoskymmenen perästä
nyrkkilöilä hakkas miun niskan, piän
ja toivon säpäleiks.
Polovet ja syvän kippeenä
mie pelekeen
piäsiisuamu ei millonkaa valakene.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

perjantai 29. lokakuuta 2010

Noijjuttu valssi

Nyt immeinen tanssi, vuan tanssi
kun elämä sinnuu viep.
Jos yhtääle meinoot männä,
sinnuu elämä toisaale viep.
Sie ihe tanssivas luulet,
se toisaala piätetty on.
Tää raskas ja vaikee tanssi
on ohjooma kohtalon.

Se siun syntymästäs alakaa
ja hautaan piättyvä on.
Nyt immeninen tanssi, vuan tanssi
tätä valssii kohtalon.
Se millon viimen on loppu
sitä kukkaa tiijjä ei,
vuan meijjät kaikki, kaikki
tähän tanssiin elämä vei!

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

perjantai 22. lokakuuta 2010

Mehtäkissa

Silitän pitkee tuuheeta karvoos,
ketreet ja miun kainalloon käperryt.
Ahne suus pussovvaa miun poskee.
Pehmeilä hampaillas näykit 
minnuu kyynärtaipeesta.

Out kuumaverinen peto jota mie
ruokin ja rakastan.
Sie sängyssä leikit ja keikistelet
käin alla
häntäs pystyyn nostat kun
lipputangon.
out retliininvärinen mehtäkissa,
salamyhkänen ja villi.
Mie naurain antauvun!

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

tiistai 19. lokakuuta 2010

Jumaluustaru

Reikassa vielä nyttii
jumalat harhailoo kaula.
Mie tapasin ihe Tseuksen, Apollon ja Eeroksen
van Tionyysosta en tavannu.
Se suomalainen Tionyysos on jo
vanhastaan tuttu
ajan suatossa jonniiv verran rähjäätynä.
Hiän ei tosin nauti viinii.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)


torstai 14. lokakuuta 2010

Niän itkevän petkelleen nousevan


Niän itkevän petkelleen nousevan 
pystyyn , heiluttavan piätään 
kun pyyttonin.
Mie oun kiärmeenlummooja.
Tippa silimässä myö hypnotisoijjaan
toinen toistammu.
Toivon ja pelon vallassa kuulostelen
voisko hiän löytee 
miun toivomuslähteen silimän
mikä on
ahas portti taivaaseen.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Rypistynyt yö

Rypistynyt yö mustila silikkilakanoila.
Matonna vaiko huora?
Muarii rukkoiloo van Mataliena
armahtaa uatami- polosen.
Uamula Uatami polovillaan
Muariin eissä.
Mustat silikkilakanat ryvettynneet.
- Millä peset ne Muarii?

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)


keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Elämänvale

Antin ahven Joensuun Vapaudenpuistossa.


Voi voi, hiän sannoo,
seun tää ikä, tää ikä.
Nii-ih, ikähä se.
Eipäs virka
mitä muuta se
suattas olla
- ijankaikkista pullon pohjiin tutkistelluu.
Ei, sitä hiän ei varmasti kerro.
Miehuus männy ik'ajoks
tottuuven huastamisen lahja mukanaan.
Tok hiän sen ihe tietää
- seun tää ikä!

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Hänessä soipi torvet ja sempalot

   


Hänessä soipi torvet ja sempalot
kokonainen sinhvoniaorkester
paskapillin törräys kun
tuomijopassuunan iän
appeena kevätuamuna.

Kyläkauppijas sylttyy keittää.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Saisinpa nähhä villii unta


Saisinpa nähä villii unta
salamyhkäsestä miehestä.
Silimät ku revontulet
hivukset ku
Mooseksen palava pensas
parta ku
viettelevä poutapilivi.

Miten kuumala halula
häntä harrastelisin
kun auringon tulkerä
painuu piiloon mehän taa.
Alakuräjähyksen voimoo
eijjois vähäpätösempi!

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Ei, ei kiitos miule


Ei, ei kiitos miule
härkätaistelijoita
viitanliehuttajjii
palopuhujii
eikä myöskään
sovinistisikoja tahi
pullistelijamiehii!

Mie tarvihen yksinommaan
lämpimän sylissäpitäjän,
ystävän, veljen, puolustajan ja
mualiman parraan rakastajan.

Mikä lienöönnii hänen nykyosotteesa?
Tuntuu myötääsä muuttavan majjoosa
paikasta toiseen.
Koskaa, millonkaa en
häntä sua hännästä kiini.
Aina hiän vettää minnuu
katalasti huulesta---.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Blogitunnustus - ihana kirsikkaleivos!


Lämmin kiitos Herneelle tästä hienosta yllätyksestä, tuli hurmaava kirsikkaleivos!

Herne on ihanan maaseutuhenkinen ihminen, joka rakastaa runoja. Herneen olemukseen kuuluu sisäinen ja ulkoinen rauha ja rauhallisuus. Hän on myös tunnustuksellinen kristitty. Tunnustukseen liittyy myös kaksi tehtävää, joista ensimmäinen on kertoa kolme itselleen rakasta asiaa. Ne ovat

lapsenlapset
kotikylä
kirjat

Toinen tehtävä on kuvailla itselle rakas kuva.

On huikaisevan kirkas ja kaunis heinäkuun päivä 1966 Perivaaran Juvolan pihamaalla. Oikealla taka-alalla näkyy tallin pääty ja isokokoinen raita sen takana, vasemmalla näkyy talon ulkosauna. Keskellä näkyy taloon tuleva tie. Etualalla seisoo kolmevuotias pikkupoika muki kädessään, ja syö siitä metsämansikoita auvoisa ilme kasvoillaan. Pojalla on päässään lippalakki, jalassa polvisukat ja kengät sekä päällään leikkipuku ja pitkähihainen, valkoinen t-paita. Pojan etupuolella on sekarotuinen Nalle-koira, joka haukkuu poikaa innokkaasti. Koira on hassun näköinen, se on maassa etupää alhaalla ja takapuoli pystyssä, häntä viuhtoo ilmaa vauhdikkaasti. Poika katsoo kuvaajaan päin kuin haluaisi sanoa jotakin---. Hän on meidän Mikko-poikamme, joka poistui luotamme 'tuonilmaisiin' keväällä 1992. Kuva on myös teoksessa Havutar, hyvä emäntä sivulla 210 tarinassa, joka kertoo Riihiahon Nupposen talosta ja suvusta.

Tahdon antaa tunnustuksen edelleen Vaarinkukalle
ja esitän hänelle parhaimmat onnittelut!





keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Mustapartasen laulu


Unessa ol nainen
tavannu mustan miehen,
vahvan pitkän rennon
partasen mustan miehen.

Mies miel naisen sylliin
sen helemisimpukkoo ehtimmään,
yksityistä lemmenjoin porttii,
ommoo paratiissisuartaan.

Mies män portista sisäle
ratsasti vinhoo vauhtii
ratsu himokkaasti vuahoten.
Vuahtopisarat joila
anto onnen molemmille.

Nainen ol vauhkona halusta
huutanu mustoo miestä!
Heränny huutoosa---.

Joka yö ei lintu laula,
ei mustapartanen mies!

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

maanantai 13. syyskuuta 2010

Kiinalainen suakkuna




Tuo arkajalaka rotta tuossa,
luulokohas se
nielasevasa kiärmeen?
Oikeutesa silläkkii
Luojan luomana olemassaolloosa.
Kiärmeen rakastajana
ei minkäällaisela ehola.

Ja rottii on mualimassa paljo
pienii ja surkeita
suurii ja röyhkeitä.
Aina kiärme viisauvvessa rotan selättää
kaikenkokosen.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

lauantai 11. syyskuuta 2010

Hymni rakkauvele



Hyö ovat petoja keksimmään myyttilöitä
marijoista, Jumalan synnyttäjistä,
ainasista neitsyvveistä.
Ylistyslaulu kaikuu joka paikassa
kahenteentoista hetkeen asti.

Miespä se mehäle männöö...

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Akan elämee

- Akka, tie lapset!
Akka, hoijja lapset!
Akka, pese, puve, riisu, kasvata, syötä,
nukuta, vahi, herätä uamula kouluun,
ohjoo, valavo, opeta.
Niistä nokka, pyyhi pylly!

Akka, hoijja kotpiha, karja, mies,
vieraat, suku.
Akka, muista pittee isäntäs hyvänä.
Elä riitele, narise, ärhentele,
elä millonkaa väsy.
Rakasta, rakasta vuan.
Akka, ou tyytyväinen, onha siula
mualiman paras mies, ikioma.
Suat istuu suapasnahkatornissa
ja ihmetellä.

Akka-kulta, mitä sie ihe vuajit?

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

perjantai 3. syyskuuta 2010

Ristivettoo

- Sen Tiistalan vanhan emännän
tarinan mukkaan
se Hätösen Emmikkii löys uuven
ukon ja otti eron siitä entisestä.
Se kuulluu olevan tuosta nuapurkylästä
ja vielä poikamies.
Neun samassa talossa sen entisen kansa.
Kolomistaan. On ikkunat auki ittään ja
ovet länteel leväällään. Kyllä sitä
tuuletusta kaivattaannii
kolomkymmenvuotisessa suassa.
Ei se mittään, jos
Vihtor harrasti vieraita naisii,
se ol Emmin mielestä
oikii lottovoitto. Heh, heh!
Mitenkähä kauvan se
Onni assuu
sennii katon alla?
Kunpa ei vuan sairastus
ristiveusta! Voi, voi.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

- Päivee talloon!

- Päivee talloon!
Myö tultiin tuas kahtommaan teitä.

- Voi, hyvä emäntä
kaho sie miten kauniita
kästöitä meilä on!
Kuule hyvä emäntä
onha myö tehty
kauppoja ennennii.
Osta sie miulta tää hieno pitsiliina.
Kuule, sie suat sen halavala.
Katohan kun miun miehen yks sukulainen
virkkovvaa niitä.
Näin halapoja liinoja
sie et niä
joka päivä ies unissas!

- Kuule sie emäntä
ei tää maksa ku sataviiskymmentä euroo.
Sehän on siule iha pikkujuttu.
Ehän mie paljoo pyyvvä.

- Kuule, levitettään se tuohon
kammarin pöyväle.
Eikös se oukkii kaunis?
Katohas sie, tää on
merseroituu puuvillalankoo.
Se ei muutu pesussakkaa mikskää.

- Voi, voi rakas emäntä
osta nyt kun suat tään niin halavala.
Muutes sie varmasti kavut.
Mie en varmasti petä.

- Uskot sie?

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

lauantai 28. elokuuta 2010

Seihtemäntoista naista



Seihtemäntoista naista
huulila samallaiset kysymykset
saman sorttiset kokemukset
er vastaukset.

Seihtemäntoista keski-ikästä naista
opettelemassa työntekemisen alakeisoppii,
kumartumassa hualarloissaan lehmän alle
polovirukkoukseen,
nostelemassa taakkoja,
kantelemassa heinee.

Seihtemäntoista nasta
punttisalila reutootumassa
ruumiisa panttivankiloina
punnertamassa
hikkoilemassa
venyttelemässä.

Suatat nähä heijjät mehtäpolula
astumassa kuumissaan
huohottamassa
jumppoomassa
kuuntelemassa viisaihen puhheita
oppimassa toisiltaan elämee.

Sama tarina seihtemällätoista
er tavala kerrottuna.
Saunassa ja uima-altaala
onni on täyvellisintä
tahi naistentanssi-iltana
konjakkilasin iäressä.

Seihtemäntoista toskertomusta
irtikiskottuna elävästä aresta
ystävvyyven ja ymmärryksen
säikehä piäsä piälä.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

torstai 26. elokuuta 2010

Un'


Satoja hienoja naisii mustissaan,
mustii siprakoita käslaukkuja.
Satoja varmoja naisii mustissaan,
tyynii ja levolissii.
Miun laukkun kulunu, arkpäivänen
hävinny, varastettu?
Mies rinnala myötätuntonen.
Yksin istummaan jiän
ja tuumailen---.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

tiistai 24. elokuuta 2010

Rintsikat riekalleina


Ritsikat riekalleina
suluhasen puutteessa.
Kalliit hyötyhetalleet.

Van siehän outtii hyötyelläin
miun kaunis Soma.
Viiskymmentä maitokilloos
sen joka päivä
totteen näyttää.

Se siun kuulusa rakastajas
matkustaa keinosonnin mukana
nestemmäiseen typpeen
soluttautunneena
kerran tahi kaks vuuvvessa.
Ja yheksän kuukauven perästä
putkahtaa mualimmaan
pien pyrri
navettailimoo nuuhkimmaan.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Hiän syöp ja märehtii


Hiän syöp ja märehtii
poikii ja lypsää,
uurastaa päiväsä ja yösä
turvallisesti liekanarun piässä.
Kiltti. Hyväluontonen. Ei potki.
Suvahtoo siemmentee ihtesä
omistajasa iloks.
Ei möryy tasa-arvossuuvvesta.
Rakastaa. Kärsii. Unohtaa ihtesä.
- Miten joku sonni vois himota enempee?

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

torstai 19. elokuuta 2010

Selluliittii reisissä, ryntäissä ja persepuolissa

Kuva: Leo Karppanen omasta pihastaan.
Selluliittii reisissä, ryntäissä ja
persepuolissa. Nännin ympärykset
tummanruunina tulevaisuuvesta raskaana.
Naisnäkökuluma reisiin välistä kahottuna
er mallii kun normaalasennossa.
Elämänpetkuttama viheltää
rovokaattorrii näyttämölle.
Hiän pilikkovvaa roolii jota
ylleisö ellää, huutomerkkii,
elämän kaksospetosta.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Hänet mie hoksasin


 Hänet mie hoksasin
vihreenuamasen naisen
istumassa tuvan penkilä
tuijjottamassa ikkunasta pihale.
Sato märkee lunta
taivaan puoliks jiätynneitä kyynellii
alastoman muan ihola.
Huuhtikuussa.

Ajan Sanomat
ajaton merkki sylissä ahistaa
riissistä toiseen. Pyhät ja pahat kaikki
samala assiila.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Miehen mielestä


Miehen mielestä hiän on meleko
viehättävä nainen,
pelottavan kaunis ja
katehittavan tyhmä.
Mies tarjovvaa suojelluu
petolliselta mualimalta.
Järki on maskuliininen
ominaisuus ja roikkuu
piä sinisenä alaspäin.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

lauantai 14. elokuuta 2010

Tää ikävä on tappava tauti


Tää ikävä on tappava tauti.
Sattoin haluttommiin öihen summa
osottaa paljasta miinusta.
Piäoma mänetetty
turhuuksiin tavottelluun.
Konkurssi väistämätä
eissä hiämöttää.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

torstai 12. elokuuta 2010

Läpihuutojuttu

  
Rietu Kivisestä alakain Ieva on ollu
vappaata riistoo.
Kot'elläin taikka ei, tottelloo
urosta kun narttu.
Kiertopalakinto ellää pimmeyvessä
virskirjoin ja pitsiverhoin takana.
Siks Jumala on aina mies taikka Herra.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Sankarivainajille

Yli puolen vuosisadan takaa kuulen
teidän äänenne
isät, veljet, pojat, aviomiehet.
Kuulen teidän äänenne
kaksoisveljet Erkki ja Sakari, jotka
kaaduitte samasta kranaatista
Itä-Karjalassa marraskuussa 1941.
Ja sinun naapurin Mikko:
jäi morsiamesi ikuiseen ikävään.
Tai jäi talo ilman isäntää
tupa täynnä sotaorpoja,
jäi vaimo ilman puolisoa,
jäi nuorenmiehen elämä elämättä.
Jäi toisille tulevaisuus ja toivo.

Puolusta tätä maata, te sanotte.
Puolusta hamaan kuolemaan asti!
Sankarihautoja ei olisi perustettu
ilman teitä. Ilman teitä
isänmaa olisi tuhottu,
vapautemme viety ja tuhottu.
Me olisimme tuomitut ilman teitä.

Teidän uhrinne, sankarivainajat,
pelasti jälkeen tulevien elämän.
Verellä tämä maa on lunastettu.
Periksi antamattomuudella ja
sitkeällä työllä. Taistelutahdolla.
Verellä tämä maa on lunastettu
elämälle, uusille sukupolville.

Levätkää rauhassa, te sankarit,
levätkää ikuisesti siunattuina!
Joka kevät te heräätte uuteen elämään:
lintujen liverrykseen
silmujen räjähtäessä auki. Tuulen
lempeään soittoon puiden oksissa.
Ruohon viettelevään tuoksuun
maan vihertyessä. Vain
maa on ikuinen, ja me olemme
maata, pisara tomua, johon
Luoja on antanut elämän.

Te rakastitte tätä maata, sen
peltoja ja metsiä,
sen vaaroja ja järviä
ehdottomasti elämänne loppuun saakka.

Isänmaan vapaus on teidän
uhrillanne lunastettu.
Tulkoon vapaus, teidän lahjanne,
kaikkien lastenne osaksi.
Vapaus, jota te puolustitte
viimeiseen veripisaraanne asti.
Tämä maa on ikuinen.

Me kiitämme teitä sankarit.
Rauha on teidän verellänne ostettu.
Puhukoot muistomerkit siitä
uhrista, jonka te annoitte.
Nyt ja satojen vuosien kuluttua.
Verellä tämä maa on lunastettu.
Levätkää rauhassa te sankarit.
Levätkää ikuisesti siunattuina.
Teidän muistonne ei koskaan katoa!

Esitetty Tikkalan-Onkamon sankarivainajien muistojuhlassa 30.08.2000
ja kirjoitettu tätä tilaisuutta varten.

Aili Nupponen kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Saapuipa Savosta kansa


Saapuipa Savosta kansa,
venehellä vettä myöten:
Säämingistä Kitehelle,
Liperiin jo lipsahtivat,
Tohmajärvelle toviksi,
Kiihtelykseen kiirehtivät.

Kaskiviljelys kukoisti.
Perattiin jo peltojakin,
kannokoita käännyteltiin.

Savupirteissä sikisi
kansa suuri, kaikenlainen.
Lapsia ol' liuta ennen,
vaimojakin kaksi, kolme.

Sitkeästi sinnitellen
Juvossuku yhä kasvoi,
laajemmille laulumaille,
poikki Suomen suunnistaen,
yli Telluksen teluten.

Osa juhlarunosta Juvosten sukuseuran 15v. juhlakokouksesta 2002.

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Aamutoimet Vienan-Karjalassa

Jyskyjärven kylä Vienan-Karjalassa. Kuva AN 2000.

Herättyä aamuvarhain
tusin tarvetta tasaista,
ulkohuussissa käväistä.
Oli reikä lattiassa,
pa***nhaju hirvittävä!

Kyykistyinpä kynnykselle,
pitelin perästä kiinni,
seinälaudoista sipaisin.
Läksi puro lillumahan,
vesi, virtsa valumahan,
alleni ajelemahan.

Tunsin tuosta helpotusta,
huojennusta huokaelin.
Nousin ylös, pyyhin pyllyn.
Sitten katsoin kantapäille.

Ruko ruskea, komea,
virui viehko, lattialla,
kynnyksellä kyllältänsä.
Tuota ihmettä ihastuin!
Roskakasa hyyskän eessä
pelasti tilanteen täpärän:
Löytyi lattea lapio
tarkoitukseensa sopiva -
sillä pyyhkäistä sipaisin
kasan alas, kammottavan.

Tuli jälki lattialle.
Toisia jäi tervehtimään---.

Uhtualta kotiin palatessa 19.06.2000

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Elviira, tuo perheenäiti

Jyskyjärveläinen talo vuonna 2000.


Jyskyjärvi, kaunis kylä
Vienan-Karjalan katolla,
tervetulleeks' toivotteli
kaikki 'sulhot' suomalaiset
ynnä 'impyet' ihanat.

Emäntämme ennättävä
kylyn meille lämmitteli,
saunavastat viskaeli.
Ruoat runsaat, karjalaiset
tarjoeli taitavasti
jutun jouhevan keralla,
sanasammon soitannalla.

Elviira, tuo perheenäiti,
joukkoansa perään katsoi.
Perunoita pelto täynnä,
toinenkin tuvan takana.
Järvestä kasa kaloja
virvelillä viekoitellaan.
Marjamättähät salolla
pullollansa puolukoita,
mustikoita mukavasti,
lakkojakin lajin verran.

Kasvihuoneen kauniin laittoi,
siitä kantaa kurkkusia,
retiisejä retuuttavi.

Elviiran, ehtoisan emännän,
jalka nousee notkeasti,
ketterästi käsi käypi:
seitsemänkymmentä keseä,
takana on talven lunta.

Antakohon aino-Luoja,
suokohon sula Jumala,
terveyttä tekevälle,
onnea myös osallensa!

Matkalla Jyskyjärveltä Uhtualle 18.06.2000

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Sattui pitkä pissipaussi

Jyskyjärveläinen lammastarha v. 2000.


Läksi joukko suomalainen,
runoreissulle rupesi,
ajoi läpi Kostamuksen.
Otettiinpa kaljat kovat,
pään se pyörälle panevi.

Runoiltiin ja rukoiltihin:
- Ole kuski armollinen,
päästä naiset pälkähästä,
pissihä'ästä piätä,
koivikkohon kyykkimähän,
vettä viskomaan vähäsen!

Viimein kuski kutsun kuuli,
auton seisotti salolle---.
Sattui pitkä pissipaussi:
Tuli tuhma rengasrikko,
kumi tyhjäksi tuhahti!

Auto seisoi ainokainen
pitkän aikaa alallansa.
Venäläiset veikkosemme
lainasivat rengasrauan,
antoi auttavan kätensä.
- Eipä apu auttanutkaan,
sopinut ei tunkkiin tähän.

Riisui kuski pai'an päältä,
itikat jo ihmetteli:
Riitti syy'ä selkäpuolta,
karjalanpaistia parasta!

Tuli viimein tukkiauto,
suuri apu suomalainen -
pääsi joukko pälkähästä,
runokurssi kuuliainen,
Jyskyjärven kuuluun kylään,
Uhtualle uinailemaan.

Matkalla Jyskyjärvelle 16.06.2000

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Läksimme Vienan kylihin

Jyskyjärveläinen laulu- ja kansantanssiryhmä esiintyy v. 2000.


Läksimme Vienan kylihin,
Kalevalan kannaksille,
näkemähän, kuulemahan,
runoja kyselemähän.

Lauloi ämmät länkisääret,
itkuvirtensä viritti,
huivinkulma poskipäällä,
ääni kaihosta värähti.

Lauloi vanhat, lauloi nuoret,
lauloi partasuut urohot
töistä vanhan Väinämöisen
tahi Ilmari takojan.

Kyly lämpis. Kylpemähän
tervetulleeks toivoteltiin
joukko suuri suomalainen,
veljeskansa vieraaksensa.

"Terve tänne tultuanne!
Tuokaatte ilo tupahan,
laulun lastut lattialle,
runovirret ruuaksemme!"

AN fantasia matkalla Jyskyjärvelle 16.06.2000

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Mies se metsälle menevi

Lokakuussa 2001 Mauri ja Shemeikka viimeisessä kuvassa. Shemeikka oli kova poika metsästämään kaikenlaista. Lupiini kukkii lokakuussa, tavatonta!


Mies se metsälle menevi,
lyhytjalka lynkyttävi,
pitkä pyssy pyllyn päällä,
kaunis rihla kainalossa,
oravia ampumahan,
peltopyitä pyytämähän.

Miespä metsälle menevi,
konesaha kourassansa,
turvasaappahat jalassa,
kuulosuojat korvillansa,
muovikoppa päänsä päällä.

Mies se pellolle menevi
traktorillaan raskahalla,
kyntämähän, kylvämähän,
vakoja ajelemahan.

Ennen kylvi kynsillänsä,
vakkasesta viljat viskoi,
astui sikkaimet avarat,
pellon perät kierrätteli.

Ei ole hepoheinänsyöjä,
vetopeli vetreänä,
yksin aisoissa ajossa,
parivaljakon veossa.
Hoijossa hyvä hevonen,
hyvän miehen mielitietty,
armastettu, ainokainen.

Nyt on konehet komeat,
neliveto velaks saatu,
kallis, karvas ruuan hinta.
Kalliimmat on leivän lunnaat.

Tulisi kolhoosit komeat
Suomehen jo suurenmoiset:
kyllä pääsisi pahasta,
ylensyönnistä, rasvamahasta. (1989)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Laita mansikki manalle!

Intialaisia lehmiä Galangutessa
Kehuisin minä ketale,
tässä lehmän lerppahännän,
maidon antajan makoisan.

Lypsäjä lyhytnäköinen,
tuo tarkka talonemäntä,
lypsi lehmän liian tyhjäks,
mieliharmiksi havaiten:
Syntyi siitä maitomeri,
voivuori, kermajärvi,
ikäväksi itsellensä,
harmiks herroille hyville,
parahille pappiloille!
Syötti liiaks mansikkia,
joka herui. Jota lypsi
se tuhma talonemäntä
ahneuksissaan ahkerasti.

Älä syötä mansikkia!
Piä lypsikki nälässä
parressansa parkumassa,
itseksensä inumassa.
Tai sie tuhma talonjussi:
Jätä mansikki mahoksi,
tyhjäksi typerä lehmä!

Parempi pienessä pulassa
kuin on ruuas runsahassa:
Oispa varsi vatsakaskin
muodin mukaan muuttununna,
sorjemmaksi soukentunna! (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Laitumella lehmäkarja

Intialainen "lehmänlaidun". Kuva AN.
Laitumella lehmäkarja
iltalypsyä odottamassa.
Kaiholla ajattelen monia asioita.

Kesä, lyhyt ja kiireinen,
toisinaan hermostuttava,
asia, josta ei ehdi nauttia.
Se livahtaa hetkessä ohitse
jättäen jälkeensä hädin tuskin
muiston:
Oliko poutaa vai sadetta,
tuliko heikko vai hyvä rehusato.
Miten selvitä kunnialla
ensi talven yli
karjan kanssa ja muuten-.

Pihakeinuun istahdan joskus
illalla iltalypsyn jälkeen.
Savusaunan lämmintämme kerran tai
pari kesässä.
Idyllinen kulissi hienossa
maalaismaisemassani. (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Taas lailla parhaan tarhurin


 
Taiteilija Leo Karppasen ruusupenkki Kiteen Heinonniemellä.

Taas lailla parhaan tarhurin
mä kukkapenkin rakensin.
Piti orvokkeja mun istuttaa.
Kas, ainahan lahjaksi taimia saa.
On siinä tainta niin monenmoista.
Vaan, kas, kun jotkin on lajia toista -
no niin - ehkä jotakin hienompaa,
mutta pianhan siitä selvän saa---.

Ne kasvaa, kasvaa ja rehottaa,
ne pian koko penkin valloittaa!
Ne mitä lajia oikein on?
Sitä ennen on sanoa mahdoton,
kun ne kukkivat vihdoin ihanasti.
Vaan pettynyt, pettynyt kauheasti
jo totisesti nyt olenkin:
minä rikkaruohoja kasvatin!

Niitä luulinkin, höhlä, jalommiksi,
en uskonut villeiksi, haiseviksi,
typeriksi päivänkakkaroiksi
vaan hienoiksi orvokeiksi noiksi.
Ne irti revin ja viskasin
pois verta vuotavin sydämin!
Ei, totisesti ei, päivänkakkarasta
ole orvokkipenkin valtiaaksi!

Taas lailla parhaan tarhurin
minä kukkapenkin rakensin---.
Nyt neilikka siellä rehottaa,
ne orvokkeja taas ahdistaa---.

Veit lailla päivänkakkaran
sä sydämein tarhasta parhaimman
tilan kaiken toiselle annetun,
mikä koskaan, koskaan ei ollut sun! (1985)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Aavistaen ja aavistamatta

 
Gooa, Galanguten kylä keväällä 1992. Kuva AN.


Onhan niitä ja onhan noita,
aina voi löytää, aina voi löytää,
uusia, uusia maailmoita!
Aavistaen ja aavistamatta
kuljemme kohti,
kuljemme ohi
yhä uusien lakkaamatta. (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Suru


Puunukke arkussa kuvastaa surua. Kuva AN.
Ei tiennyt väki kotona,
ei arvannut kylillä kansa,
kun mä luovuin kullastani,
raukesin rakastetusta.
Itkin iltani iloksi,
päivät surin pääksytysten,
viikot monet vieretysten.

Surren kuljin soita, maita
tahi auhtoja ahoja:
Jo oli suruni suuri,
ikäväni ikipitkä!

Unhotan vielä suruni,
karkotan kaikki haluni,
ikävästä teen iloni! (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Virvaliekki

Jokilaivaesiintyjiä Gooassa 1992. Kuva AN.

Olen liekkinä virvatulen.
Minä kutsun ja houkutan.
Kun kiinni mun saavasi luulet,
minä käsistäs katoan.

Sinä kiusaatko virvatulta?
Toki luulithan, luulithan niin.
Jää sieluusi tuhkaa ja tulta
ja sydämes eksyksiin.

Kun rankaisevas mua luulet,
sinä itseäs kidutatkin.
Minun nauruni korvissas kuulet
yhä särkyvin sydämin.

Et tavoita virvatulta,
joka edessäs läikehtii.
Jää sieluusi tuskaa ja tulta.
Se myrskynä mylvehtii---. (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

torstai 10. kesäkuuta 2010

Särkijärvi


Saapui suvi Suomen maille,
kevätkulta kerkieli,
iloksemme, ihmeeksemme:
kukat kylväen kedoille,
lehdet puihin levitellen,
laululinnut lainaksemme.

Särkijärvi, kaunis järvi,
kovin kirkas ja korea,
tuossa lepää lempeänä,
sinisenä silmäin eessä.
Ihana on ihmetellä,
kaunis, kallis kasvoiltansa.

Paljon on perhettä hänellä,
ympärillä ystäviä
rannoillansa rattoisilla.
Tai on venheitä vesillä,
ajamassa aaltosia,
onkimassa veen kaloja.

Tie lie Kannaksen komea,
komeampi Kostamossa,
maisemiltaan mahtavampi.
Käy ja katso, ystäväni,
sanoinko sanakin liikaa
taikka turhia turisin. (1988)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Tien varressa, tien varressa


Tien varressa, tien varressa
on suuri kukkamaa.
On kakkarat, on matarat,
myös kissankellot upeat
ne siellä kukoistaa.

Ja perhoset, ja perhoset
ne siellä kisailee.
Niin koreat, niin koreat.
Ne auringosta nauttivat
ja mettä kokoilee.

Tien reunassa, tien penkassa
on suuri kukkamaa.
Nyt pikkupuron varrella
on mesiheinät tuoksuvat
ja punamansikat. (2002)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Juhannuslaulu


On keskikesän aika, juhla juhannuksen,
taas riemukkaasti linnut livertää.
Sinessä sireenein näen kaipauksen,
se sielun syvyyksiini kimmeltää.
Kukissa omenapuitten valkopunervaisten
on riemu, onni ihmiselon maisen,
salattu toive mielen jokaisen.

Tuon hetken toiveikkaan, tuoksuvan
nyt sielun syvyyksiini talletan
voimaksi pahan ajan tulevan:
Kun elon ajat ankariksi käyvät,
kun viima vinkuu talven pakkassäässä,
kun sieluni on pohjaan asti jäässä,
näen keskikesän hetken ihanan. (1987)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Rakkauslaulu


 On toivoa, on odotusta
ja onnentäyteistä kaipausta.
On yö, ja silloin nukutaan.
Me huomenna - viimein - tavataan!
Näen silmäsi maailman kauneimmat
ja niistä leiskuvat veitikat
ja kasvosi rakkaat, ihanat,
ne vihdoin, viimein nähdä saan.
Taas jälleen tavataan.

Nyt yö jo on.
Nyt tahtoisin sinusta nähdä unta.
Niin kaunista kaikki on!
On aika pitkä ja loputon
kun armastansa odottaa,
sitä, milloinka kasvonsa nähdä saa.
Äänensä kuulla rakkahan.
Tätä kiihkeästi odotan.
Minä sinua rakastan! (1984)

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)