perjantai 25. joulukuuta 2009

Kuivuneen sipulin sielu

Kuivuneen sipulin sielu
käpristynyt kuoren sisään
näkymättömiin.

Äkäinen tuuli lakaisee
lehdet pois pyörteinä puhallellen.
Väliin iskee jäinen viima
valaen kaiken elollisen jääpuikoiksi.

Talvella sipuli suojassa
hangen alla.
Kevätaurinko keittää vettä
jäästä ja lumesta.

Niitten mentyä alkaa orastaa
uusi elämä -
tämän kovia kokeneen sipulin
viimeinen hurja toivo.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen kommentistasi...