tiistai 8. joulukuuta 2009

Hän syö ja märehtii

Hän syö ja märehtii
poikii ja lypsää
temmeltää päivänsä ja yönsä
turvallisesti liekanarun päässä.
Kiltti, hyväntuulinen, ei potki.
Sallii siementää itsensä omistajansa iloksi.
Ei möyryä yhdenvertaisuudesta.
Rakastaa. Kärsii. Unohtaa itsensä.
Kuka sonni voisi pyytää enempää?

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen kommentistasi...