torstai 3. joulukuuta 2009

Et jaksa jaloille nousta

Messi-lehmä, lerppahäntä,
kaunis maidonantajani,
ootteletko ollessasi
päiviesi päättymistä,
ajan armaan loppumista?

Et jaksa jaloille nousta
kauan maassa maattuasi
parressasi parkumassa,
itseksesi inumassa,
ajan toisen ammumassa.

Toisin patjan, toisin tyynyn,
mi sinut jaloille saisi
sorkillesi seisomahan,
aitoviertä astumahan.

Kävi lääkäri kahesti,
kohta kerran kolmannenkin:
ihmetyyny avun antaa,
nostaa maasta makaavaisen
lehmäni tään lerppahännän -
tähän uskon, sitä toivon,
tuota kernaasti kyselen!

Sulaa lumi, lähtee routa,
kesä keikkuen tulevi,
ilman linnut liverrellen
iloiseksi ilmeen saavat,
käki kukkuu koivikossa,
nukkuu nurmen nukkaheinä,
laitumellas tuomi tuoksuu.

Jospa jaksat vielä nousta
sorkillesi seisomahan,
aitoviertä astumahan,
aina joskus ammumahan!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen kommentistasi...