sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Elämänpelto

On surunmusta pelto ja
kirotun kivinen
ja ankaran vaivalloista
sen kyntäminen.

Tämä syksyinen vesisade taas
silmät kastelee
repii tuuli lehtiä puista
ja nurkissa riitelee.

On suruharsoissa taivas ja
talo ja pihamaa.
Ylhäällä pilvet itkee,
yli maiseman ponnistaa.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

1 kommentti:

  1. Muistoruno itselleni, josta tuli kokoelman nimiruno. Kolmatta säettä käytin poikani muistorunona hänen kuolinilmoituksessaan.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi...