keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Mustapartaisen laulu

Unessaan oli nainen
tavannut mustan miehen,
vahvan pitkän rennon
partaisen mustan miehen.

Mies mieli naisen syliin
sen helmisimpukkaa etsimään
yksityistä ilojoen porttia
omaa paratiisisaartaan.

Mies meni portista sisälle
ratsasti vinhaa vauhtia
ratsu raskaasti vaahdoten.
Vaahtopisarat joella
onnen antoivat molemmille.

Nainen oli vauhkona ilosta
huutanut mustaa miestä!
Herännyt huutoonsa...

Joka päivä ei lintu laula,
ei mustapartainen mies.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

maanantai 28. joulukuuta 2009

Ei, ei kiitos minulle

Ei, ei kiitos minulle
härkätaistelijoita
viitanliehuttajia
palopuhujia
eikä myöskään sovinistisikoja tai
machomiehiä!

Minä tarvitsen ainoastaan
sylissä pitäjän lämpimän
isähahmon
ystävän, veljen, puolustajan ja
maailman parhaan rakastajan.

Mikä lienee hänen nykyosoitteensa?
Tuntuu aina muuttavan asunnosta toiseen.
Koskaan milloinkaan en
häntä tavoita.
Aina hän vetää minua
katalasti huulesta.

AN antologiassa Kahdeksan minuuttia aurinkoon, toim. Jouko Lehtonen. Ukri (1991) ja
kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Saisinpa nähdä villiä unta

Saisinpa nähdä villiä unta
viehkosta miehestä
silmät kuin revontulet
hiukset kuin Mooseksen palava pensas
parta kuin viettelevä poutapilvi

miten palavalla halulla
häntä harrastaisin auringon tulipallon
piiloutuessa horisontin taakse.
Alkuräjähdyksen voimaa ei vähäisempi!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Metsäpolulla

Metsäpolulla
Kuolema kävelee vastaan
keltaisin neulasin
maatuvin kesän lehdin.

Metsäpolulla häntä
tervehdin
- ole armelias kun
riisut minutkin.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Kuka heitti kultaa

Kuka heitti kultaa
koivujen oksille?
Kuka kiskoi veneet hiekalle
nukkumaan?
Kuka unohti jälkeensä aution rannan ja
vihlovan ikävän?
Kaislikko vapisee ja huutaa
- tule takaisin
tule takaisin kesä!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Viileä hiekkaranta

Viileä hiekkaranta
syksynkirkas
lämpimänpureva henkäys
veden yllä laineet.

Äiti-Aurinko, älä putoa!
Lahjoita lämpösi minulle.
Syksyni olisi kuin
tämä päivä
viiltävän kaunis, levollinen.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joutavat kaupunkeihin ja kirkonkyliin

Joutavat kaupunkeihin ja kirkonkyliin
postit ja pankit,
pystyttäkäämme mikrotietokone jokaisen
maalaistuvan nurkkaan paremman ajan
pyhäinkuvaksi.
Tervemenoa mummut ja vaarit
ATK-kurssille tai vanhainkotiin!
Hautausmaa kylässä kohtapuolin
ylimääräistä ylellisyyttä.

AN kokoelmassa Elämänpelto ja antologiassa Runo kasvaa maasta, toim. Liisa Salo. Lahden Runomaraton (1991).

Moniongelmaisen kriisipalveluksi

Moniongelmaisen kriisipalveluksi
älä ikinä haksahda.
Törkytunkiona ja saostuskaivona
saat olla rakastettu sijaiskärsijä.
Omat ongelmansa hän kippaa ilomielin
sinun ristiksesi syytääkseen syyttömänä
yhä uusia ongelmia.

AN, Elämänpelto (1991)

Kuivuneen sipulin sielu

Kuivuneen sipulin sielu
käpristynyt kuoren sisään
näkymättömiin.

Äkäinen tuuli lakaisee
lehdet pois pyörteinä puhallellen.
Väliin iskee jäinen viima
valaen kaiken elollisen jääpuikoiksi.

Talvella sipuli suojassa
hangen alla.
Kevätaurinko keittää vettä
jäästä ja lumesta.

Niitten mentyä alkaa orastaa
uusi elämä -
tämän kovia kokeneen sipulin
viimeinen hurja toivo.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

tiistai 22. joulukuuta 2009

Keskeislyriikkaa

Askeleet narskuvat
empivinä hiekassa.
Talo ja pihaporras.
Maisema kylpee pelokkaana
kitkerässä kuunvalossa.

Verho ikkunassa nostaa
halukkaasti helmaansa.
Sisällä kuplii ja kihisee
tapaamisen riemu tai se
Ystävä Ylenkyläinen.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Elämänvalhe

- Voi, voi, hän sanoo,
se on tämä ikä, tämä ikä.
Niin, ikähän se.
Ei hän kerro mitä muuta
se voisi olla
- loputonta pullonpohjien tutkistelua.
Ei, sitä hän ei varmasti kerro.
Miehuus mennyt ikiajoiksi
toden puhumisen lahja mukanaan.
Toki hän sen itse tietää
- se on tämä ikä.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Unilabyrintti

Unessaan hän eksyy labyrinttiin
- tämä uni ei ikinä lopu.
Huutoja. Kuiskauksia.
Hämärä-Heikkejä tarvitaan
maailman loppuun asti.
Ei voimaa
ei tahtoa juosta
valheunesta pois.

AN, Elämänpelto (1991)

Elämänpelto

On surunmusta pelto ja
kirotun kivinen
ja ankaran vaivalloista
sen kyntäminen.

Tämä syksyinen vesisade taas
silmät kastelee
repii tuuli lehtiä puista
ja nurkissa riitelee.

On suruharsoissa taivas ja
talo ja pihamaa.
Ylhäällä pilvet itkee,
yli maiseman ponnistaa.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

perjantai 18. joulukuuta 2009

Hänet minä näin

 
Kuva Leila Hurmalainen
 Hänet minä näin
vihreäkasvoisen naisen istumassa
tuvan penkillä
katsomassa ikkunasta ulos.

Satoi märkää lunta,
taivaan puoliksi jäätyneitä kyyneleitä
alastoman maan iholla, huhtikuussa.

Ajan Sanomat,
ajaton merkki sylissä ahdistaa
kriisistä toiseen.
Pyhät ja pahat kaikki
samalla asialla.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Akan elämää

- Akka, synnytä lapset! Akka, hoida lapset!
Akka, pese, pue, riisu, kasvata, syötä,
nukuta, vahdi, herätä kouluun,
ohjaa, valvo, opeta,
niistä nenä pyyhi pylly!
Akka, hoida kotipiha, karja, mies,
vieraat, suku.
Akka, pidä mies hyvänäsi,
älä riitele, narise, ärhentele,
älä koskaan väsy.
Rakasta, rakasta vain.
Akka, ole tyytyväinen, onhan sinulla
maailman paras mies, ikioma.
Saat istua saapasnahkatornissa
ja ihmetellä.
- Akka kulta, mitä sinä itse vaadit?

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991) ja antologiassa Runo kasvaa maasta, toim. Liisa Salo. Lahden Runomaraton (1991)

tiistai 15. joulukuuta 2009

Lypsymaraton

Neljätoista kesää nähneenä
sen aloitin
yli nelikymppisen lypsymaratonin
rippikoulukin käymättä.
Yksi lehmä yhdestätoista pakko myydä.
Kyllä teki lypsäminen ja elämä tiukkaa!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Ilolintu

Selluliittia reisissä, rinnoissa ja
pakaroissa, nännipihat tummina
tulevaisuudesta raskaana.
Naisnäkökulma reisien välistä
eri mallia kuin normaaliasennossa.
Elämänpetkuttama viheltää
provokaattoria näyttämölle,
hän pilkkaa roolia jota yleisö elää
huutomerkkiä
elämän kaksoispetosta.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

lauantai 12. joulukuuta 2009

Lamajoulua

- Osta nyt maksa ensi vuonna ja
muista meitä kolahtavat postilaatikkoon
viisikymmentä miljoonaa tervehdystä
osoitteesta toiseen
Hyvää Joulua
Iloista Joulua
Joulurauhaa
Armorikasta Joulujuhlaa
Heinillä härkien kaukalon nukkuu
lapsi viaton
Riemuitkaatte, riemuitkaa
supermarketissa silmät korvat täynnä
joulutunnelmaa
joulupukit porot pulkat
nisset nasset tonttulakit enkelhapset
joulukääröt ruoat ynnä muut.
- Osta nyt! Tee meidät kaikki onnellisiksi
joulu on vain kerran vuodessa.
- Lamajoulua sinulle ystäväni!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

perjantai 11. joulukuuta 2009

Vain Infosta

Vain Infosta
saat lenkkimakkaravoileipää;
loppuun palaneen naamion tilalle uuden
elämän naamiaisleikkiin.

Vain Infosta
voit ostaa tammihiiren ja valkoselkätikan -
luonnonsuojeluohjelma tehty juuri
sinua ja lapsiasi varten.

Vain Infosta
saat kaiken minkä tarvitset -
tietokoneesta tekoälyyn.

Ilonvalittelut ja suruonnittelut
kaikki samasta tiskistä
upeaan lahjapaperiin käärittyinä.
Tieto on valta, eikö vain?

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

torstai 10. joulukuuta 2009

Kunnianhimossa löytyy

- Kunnianhimossa löytyy! kiljaisi
harakka tunkiolla
katseli, tonki, haisteli, maisteli.
- Hyvät on eväät, herrrkulliset! kiljaisi uudestaan.
Mitäpä löysi?
Mätämunan, löyhkäävän rotanraadon,
kalutun koiven luun valheista puhkipurrun
tai ehkä kissan kivekset ihanat, lihavat,
kieltä kutkuttavat?
Kuoria, vuoria, vääriä, suoria,
jätekasoja suuria mahoja.
Kaikkea on.
Kaikkea on.
- Sinun kunnianhimosi, harakka?

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Maitokiintiöt

Agronomien vapaamuurarikerho jakelemassa
oikeudenmukaisuutta
päältä kerma agronomikissoille,
sadan hehtaarin kuutamoviljelijöille,
kutsumusviran saaneille.
Viimeiset tipat nuorille hulluille
miljoonavelallisille,
velkavankeuslohdutusta kymmenentuhatta litraa.
Lopuille potku päähän ja surunvalittelut,
saakoon kateellisten lippukunta
ikiomat kannattajansa.
Eläköön!
Eläköön!
Eläköön!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

tiistai 8. joulukuuta 2009

Hän syö ja märehtii

Hän syö ja märehtii
poikii ja lypsää
temmeltää päivänsä ja yönsä
turvallisesti liekanarun päässä.
Kiltti, hyväntuulinen, ei potki.
Sallii siementää itsensä omistajansa iloksi.
Ei möyryä yhdenvertaisuudesta.
Rakastaa. Kärsii. Unohtaa itsensä.
Kuka sonni voisi pyytää enempää?

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

Rintsikat riekaleina

Rintsikat riekaleina
miehen puutteessa
kalliit hyötyhetaleet.
Sinähän oletkin hyötyeläin
kaunis Somani
viisikymmentä maitokiloasi
sen joka päivä todistaa
oikeaksi.
Se kuuluisa rakastajasi saapuu
aina seminologin matkatavaroissa
nestemäiseen typpeen verhoutuneena
kerran tai pari vuodessa.
Hyvin onnelliselta näytät
täyttymyksesi hetkellä.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

maanantai 7. joulukuuta 2009

Keväthuuma humallutti

Keväthuuma humallutti,
lemmentuska leiskautti
lemmikkini levottoman:
kurnutteli, mouruskeli,
tippojani tiputteli.
Tuoksu vahva ja väkevä
iski nenään imelästi
viepi voiton voimallisen
parfyymeista paremmista.

Ikävät on illat pitkät,
aamulla elo apea,
yöllä ylen yksinäinen
poikamiehenä poloisen
vaimottoman vapaudessa.

Oli katsottu, katala,
mielitietty tirkistelty
vaimoksensa valituksi.
Eipä tahtonut Ilona
äidiks' tulla äpärille.

Pillerit on pikkuruiset
kissatytön kielen alle
sunnuntaisin suuhun pantu.
Ei halunnut, ei himoinnut
eikä huolinut, hetale!

Kerroin huolen harmillisen
lähimmälle lääkärille
tohtorille tuttavalle.

Hänpä vastasi vakaisen
ajatuksen armottoman:
viedään miehuus mirriltäsi,
Shemeikalta seksileikit!
Pissan haju haihtunevi
nurkista nuhajamasta,
huonehista haisemasta.

Niinpä kävi kissalleni,
kullalleni katalasti.
Eipä tullut dynastiaa
eikä suku suurentunut.
"Poikamiesnä" poloisena
säilyy kaunis kattiparka.

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

torstai 3. joulukuuta 2009

Et jaksa jaloille nousta

Messi-lehmä, lerppahäntä,
kaunis maidonantajani,
ootteletko ollessasi
päiviesi päättymistä,
ajan armaan loppumista?

Et jaksa jaloille nousta
kauan maassa maattuasi
parressasi parkumassa,
itseksesi inumassa,
ajan toisen ammumassa.

Toisin patjan, toisin tyynyn,
mi sinut jaloille saisi
sorkillesi seisomahan,
aitoviertä astumahan.

Kävi lääkäri kahesti,
kohta kerran kolmannenkin:
ihmetyyny avun antaa,
nostaa maasta makaavaisen
lehmäni tään lerppahännän -
tähän uskon, sitä toivon,
tuota kernaasti kyselen!

Sulaa lumi, lähtee routa,
kesä keikkuen tulevi,
ilman linnut liverrellen
iloiseksi ilmeen saavat,
käki kukkuu koivikossa,
nukkuu nurmen nukkaheinä,
laitumellas tuomi tuoksuu.

Jospa jaksat vielä nousta
sorkillesi seisomahan,
aitoviertä astumahan,
aina joskus ammumahan!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)

tiistai 1. joulukuuta 2009

Hiiteen kaikki

Hiiteen kaikki
saatanan sarvipäät!
Palatkaa takaisin rakkaat
maatiaiskantturat.
Ennen muinoin ei veisattu
valitusvirsiä turhasta runsaudesta.
Puskan poikaa tuuli tuudittaa...

AN, Elämänpelto (1991)

Syntyminen

Äidin lämmin kohtu vielä
äsken kotinasi
nyt kylmä betonilattia, lantakouru
vuoteenasi, lehmän tytär.
Vihan ja pelon maailma
edessäsi möyryää!

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)